Minulla on tosiaan kaksi tai oikeastaan kolme uutta roolia. Olen eläkeläinen, luottamushenkilö ja täysipäiväinen opiskelija.
Eläkkeelle jääminen oli syynä noihin kahteen muuhun rooliin. Kaipasin tekemistä, kun jäin pois työelämästä. Ehdokkuus hyvinvointialueen aluevaaleissa epäilytti ensin, mutta sen jälkeen, kun olin päättänyt asettua ehdolle, panin itseni täysillä likoon. Valtuuston puheenjohtajuus lankesi minulle erinomaisen henkilökohtaisen äänimäärän tuloksena.
Kaupunginjohtajana toimimisesta on ollut selvästi hyötyä aluevaltuutetun työssä. Pitkän uran aikana kertynyt kokemus ja tieto on luonut vankan pohjan ymmärtää sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisuutta sekä myös pelastuspalvelujen merkitystä osana kokonaisturvallisuutta.
Sote-uudistuksen laajuus ja sen vaatima valtava työmäärä Pohjois-Savossa on silti yllättänyt. Yhdeksäntoista kunnan palvelujen kokoaminen yhteen organisaatioon yhden järjestäjän alle on urakka, jollaista ei ole koskaan aiemmin tehty. Siihen liittyy haasteita, mutta paljon enemmän mahdollisuuksia. Ollaan luomassa aidosti jotakin ihan uutta ja aikaisempaa parempaa.
Toki vasta käytäntö näyttää, miten uudistuksessa onnistutaan parantamaan asukkaiden sosiaali- ja terveyspalveluja ja kaventamaan terveyseroja. Niissä onnistuminen edellyttää riittäviä taloudellisia resursseja. Resurssien niukkuus jo alkuvaiheessa on asia, josta kannan suurinta huolta monien muiden aluevaltuutettujen tavoin.
Aluevaltuutettuna toimiminen on ollut uusi kokemus. Poliittinen puhe tuntuu edelleen melko vieraalta asialta. Kaiken maailman palavereja on lähes joka ilta. Lisäksi olen käynyt puhumassa monien yhdistysten tilaisuuksissa. Ajanvietto-ongelmia ei ole tosiaankaan ollut. No, itsepähän olen lähtenyt tähän mukaan. Enkä tietenkään kadu sitä. Päinvastoin.
Opiskelu Helsingin yliopiston nelivuotisessa tohtorikoulutusohjelmassa on sekin uusi kokemus. Syksy on osittain mennyt opintosuunnitelmaa laatiessa ja opintopisteitä kerätessä.
Väitöskirjani on artikkeliväitöskirja eli kirjoitan 4-5 tieteellistä artikkelia eri kielillä kotimaisiin ja kansainvälisiin julkaisuihin. Toinen vaihtoehto olisi ollut tehdä ns. monografia-tyyppinen väitöskirja eli yksi kirjamuotoinen teos.
Eniten on yllättänyt se, että opiskelu tapahtuu pääosin sähköisiä ohjelmia ja välineitä käyttäen. Se koskee niin opintojen suunnittelua, opintojaksoihin ilmoittautumista kuin itse opetustakin. Opintomateriaalikin on ainakin minulla pitkälti sähköisessä muodossa.
Läsnäoloa edellyttäviä opintojaksoja on vähän. Minun ei ole tarvinnut esimerkiksi vuokrata asuntoa Helsingistä opiskelun takia.
Olen kerännyt runsaasti aineistoa ensimmäistä artikkelia varten Viipurin katujen muuttuneesta kielimaisemasta viimeisten sadan vuoden ajalta. Olen aloittelemassa sen kirjoittamista. Tarkoitus on saada artikkeli valmiiksi ensi keväänä. Tutkin asiaa kriittisen paikannimitutkimuksen näkökulmasta.
Tieteellisen kirjallisuuden ja tieteellisten artikkeleiden lukemiseen olen myös käyttänyt paljon aikaa. Nelisen tuntia päivässä tulee luettua.
Aluksi olin epävarma, että mitähän tästäkin tulee. Pikkuhiljaa on kuitenkin vahvistunut käsitys, että väitöskirjan aikaan saaminen on sittenkin ihan realistinen tavoite. Olen toki vasta alussa, ja seuraavat neljä vuotta tulevat olemaan työntäyteisiä. Tuskanhieltäkään voin tuskin välttyä.
Hyvää loppusyksyä kaikille.