Hyvinvointialueiden alijäämät ja työvoimapula ovat jatkuvasti esillä lehdistössä ja sosiaalisessa mediassa. Eikä syyttä, sillä yhteensä yli miljardin ennustetut alijäämät ja henkilöstön rekrytointiin liittyvät ongelmat ovat asioita, joiden kanssa jokainen hyvinvointialue painii.
Talouden ongelmat ja henkilöstöpula kietoutuvat osittain toisiinsa: kun hyvinvointialueet eivät saa palkattua henkilöstöä, ne joutuvat turvautumaan kalliiseen vuokratyövoimaan, joka näkyy räjähdysmäisesti kasvaneina ostopalvelukustannuksina. Joutuu kysymään, että käyttävätkö vuokratyöfirmat hyväkseen hyvinvointialueiden työvoimapulaa nostamalla hinnat pilviin. Tilanne voi jatkua tällaisena pitkäänkin, sillä henkilöstöpulaan ei ole näkyvissä pikaista helpotusta ikääntymisen aiheuttaman palvelutarpeen kasvun ja eläköitymisten vuoksi. Valtiovarainministeriön tuoreen arvion mukaan sotealalle tarvitaan 2030 – luvun alkuun mennessä peräti noin satatuhatta uutta työntekijää.
Nykyinen lainsäädäntö edellyttää, että hyvinvointialueiden talous on tasapainossa vuoden 2026 loppuun mennessä. Hallitusohjelman mukaan hyvinvointialueiden tulee tehostaa omia toimintojaan 900 miljoonalla eurolla. Lisäksi niiden tulee kattaa syntyvät alijäämänsä.
Myös Pohjois-Savon hyvinvointialueella on käynnistetty toimet talouden tasapainottamiseksi. Tavoitteena on tehostaa toimintoja siten, että vuositasolla saadaan aikaan 30-50 miljoonan euron pysyvä kustannusvaikutus toimintakulujen alenemisena.
Palvelujärjestelmä ja palvelutuotannon tehostamiseen on hyvät mahdollisuudet, kun otetaan huomioon se, että sotepalvelujen järjestäjänä ja tuottajana on yksi taho aikaisempien yhdeksäntoista tahon sijasta. Palvelu- ja hoitoketjujen yhdenmukaistaminen vaatii kuitenkin aikaa. Tilanne voi näyttää sekavalta ja palvelu paikoin toimimattomaltakin palvelujen käyttäjän näkökulmasta. Hyvinvointialueet ovat toimineet vasta kymmenen kuukautta, joten uudistamistyö on vasta alussa. Töitä tehdään tosissaan koko ajan.
Hyvinvointialueiden rahoitus tulee pääosin valtiolta. Ministeriöiden taholta tuleva ohjaus, mutta myös erittäin tiukaksi osoittautunut valvonta takaa osaltaan sen, että saadakseen rahaa hyvinvointialueiden on oikeasti uudistettava palveluja ja tavoiteltava talouden tasapainottamista toimintoja tehostamalla. Takana ovat ajat, jolloin sairaanhoitopiirit lähettivät kunnille maksettaviksi vuosi vuodelta kasvaneita erikoissairaanhoidon laskuja ilman että kunnat pystyivät tekemään asialle juuri mitään. Hyvinvointialueet eivät voi toimia näin. Valtiovarainministeriön vahvan roolin vuoksi uskon, että myös Pohjois-Savon hyvinvointialueella onnistutaan palvelutuotannon tehostamisessa ja talouden tasapainottamisessa. Sen sijaan sitä, tapahtuuko se vuoden 2026 loppuun mennessä, kuten laki edellyttää, on vielä ennenaikaista arvioida. Olen sen suhteen skeptinen.
Hannu Tsupari
aluevaltuuston pj