Pohjois-Savon hyvinvointialue on toiminut nyt noin puolitoista vuotta sen jälkeen, kun sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä pelastustoimen järjestämisvastuu siirtyi kunnilta ja kuntayhtymiltä hyvinvointialueille 1.1.2023 alkaen.
Hyvinvointialueista annetun lain mukaan aluevaltuusto on hyvinvointialueen ylin päätöksentekoelin. Se hyväksyy talousarvion sekä tärkeimmät strategiat, kuten esimerkiksi kesäkuussa päätetyn palveluverkon eli sen, minkälaisia julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja maakunnassa tarjotaan.
Aluevaltuuston päätösvallasta on säännökset hallintosäännössä. Siinä valtuuston päätettäväksi säädetyt asiat ovat olleet pääosin riittäviä.
Koska hyvinvointialueiden rahoitus tulee asiakasmaksuja lukuun ottamatta valtiolta, valtiovarainministeriö kontrolloi rahankäyttöä tiukalla otteella. Hyvinvointialueiden tulee laatia ministeriölle vuosittain taloudellisuus- ja tuottavuusohjelma, joka sisältää toimenpiteet siitä, miten taloudellisuutta ja tuottavuutta parannetaan. Aluehallitus on hyväksynyt ohjelman, joka on saatettu tiedoksi valtuustolle.
Olen puheenjohtajana ollut monien muiden tavoin alusta saakka sitä mieltä, että aluevaltuuston tulisi hyväksyä taloudellisuus- ja tuottavuusohjelma. Ajattelen niin, että koska ohjelmassa hyvinvointialue sitoutuu valtioon nähden sitä velvoittaviin ”säästötoimenpiteisiin”, ohjelma tulisi käsitellä valtuustossa. Kysymys on periaatteesta, ei siitä, etteikö tuottavuutta ja taloudellisuutta pidä parantaa. Niin on ilman muuta tehtävä, ja tehdäänkin koko ajan.
Toukokuussa aluevaltuusto muuttikin hallintosääntöä siten, että valtuusto hyväksyy tuottavuus- ja taloudellisuusohjelman jatkossa. Samassa yhteydessä hyväksyttiin toinenkin valtuuston päätösvaltaa korostava tärkeä lisäys. Valtuuston päätösvaltaan lisättiin hyvinvointialuetasoisen palveluverkon hyväksyminen. Eli jos kesäkuussa hyväksyttyyn palveluverkkoon esitetään muutoksia, asia tuodaan valtuuston käsiteltäväksi. Asia saattaa kuulostaa itsestään selvältä, mutta lopullinen muotoilu oli aikamoisen väännön tulos.
Näiden kahden muutoksen jälkeen valtuuston päätösvalta on minusta riittävä. Päätösvalta on kuitenkin vain osa hyvinvointialuetasolla tapahtuvaa vaikuttamista. Esimerkiksi valtuustoryhmillä voisi olla vielä nykyistäkin suurempi rooli asioiden valmisteluvaiheessa. Osa valtuutetuista kokeekin valtuuston kumileimasimeksi, koska yksittäisen valtuutetun vaikuttamismahdollisuudet jäävät vähäisiksi. Tämä tunne voi korostua, jos valtuutettu ei ole mukana esimerkiksi lautakuntatyössä. Valtuustoryhmiltä on toki ruvettu pyytämään lausuntoja isommissa poliittista linjausta vaativissa asioissa, mutta ryhmien roolia on vara vielä vahvistaa.
Se, mistä asioista valtuusto päättää, on toki vain osa hyvinvointialueen päätöksentekoa. Aluehallituksen lisäksi myös lautakunnat ja viranhaltijat käyttävät merkittävää päätösvaltaa. Parhaillaan selvitetään, miten Pohjois-Savon hyvinvointialueen byrokraattiseksikin koettua päätöksentekojärjestelmää voitaisiin yksinkertaistaa. Asia on tulossa valtuuston käsittelyyn vielä tämän vuoden aikana.
Hannu Tsupari